Sisällön tarjoaa Blogger.

Palapeliä virheistään liitellen



Treenejä kaupunginteatterilla on takana jo useampi. Kummankin puoliskon ensimmäiset raakileläpimenot on tehty ja kaikilla on niistä ihan ok fiilis. Palaute ohjaajilta on ollut hyvää ja nyt alkaa esitys olla siinä kunnossa, että aletaan hiomaan niitä pieniä asioita, joilla lopputulos on timanttia.

Itse olen kolmannen vuoden opiskelija eli abi, joten minulla ei enää ole projektin ohella muuta stressin aihetta kuten monella muulla on. Aikaisemmin keväällä oli ylioppilaskirjoitukset, ja silloin teatteri toimi henkireikänä.

Nyt kun ajatukset ovat vain tässä projektissa, olen miettinyt, miksi lähdin tähän koko hommaan mukaan. Ahdistus on iskenyt, kun kritiikki itseä kohtaan kasvaa liikaa. Itkua pidätellen olen tanssinut koreografiaa uudestaan ja uudestaan. Stemmatkaan eivät ihan vielä aina löydy ja turhautumista on ilmassa. Onneksi tukea ja apua saa niin kavereilta kuin ohjaajilta, eikä mistään treeneistä tarvitse lähteä surullisena. Viimeistään hississä matkalla K-kerrokseen saa omaa mielialaa nostettua.

Eli loppujen lopuksi päädyn näissä pohdinnoissani samaan lopputulokseen: onneksi lähdin tähän projektiin mukaan. Tähän prosessiin kuuluu, että välillä tekisi mieli lopettaa ja antaa vain olla. Lopputulos kuitenkin palkitsee, enkä edes halua kuvitella, miten paljon esitysten jälkeen kaipaa tätä kaikkea.



Moni on täällä blogin puolella maininnut ryhmähengen olevan paras mahdollinen ja niinhän se onkin. Sen on huomannut etenkin nyt, kun treenipäiviä oli kuusi - kyllä luit oikein, kuusi - peräkkäin. Kuulostaa rankalta ja sitähän se olikin, mutta siitä selvisi helposti tällä porukalla. Välillä opeteltiin kärrynpyöriä tai maattiin lavalla, kun Marika ja Netta kävivät keskustelua. Meidän Facebookin treeniryhmässä saatiin myös nähdä, miten sitä keskustelua käydään, kiitos Essin. Kohtauksia läpi käydessä oli pokassa pitämistä, kun toisen naama alkoi huvittaa tai mummon munat eivät kestäneet päässä. Jos väsymys vei voiton, kulisseissa tai katsomossa oli hyvä ottaa pienet kauneusunet.


Etenkin viimeisenä päivänä oli aistittavissa jonkinlaista turnausväsymystä, mutta silti kaikki jaksoivat painaa tehokkaasti kolme tuntia ja saatiin kasaan kahden kappaleen koreografiat sekä paljon kuvamateriaalia. Nyt on voinut hyvällä mielellä rentoutua ja kerätä voimia ensi viikon tiistaita ja keskiviikkoa varten. Silloin olisi tiedossa entistä tiukempaa treenausta, kun mukaan saadaan oikeat lavasteet, bändi ja tekniikka!


Helena Laulaja
se, joka pitää pääosin huolen, että saatte materiaalia Instagramiin ja Facebookiin


Ei kommentteja: