Kirjoitan

Nahkatakkinen tyttö saa ensi-iltansa tänään kaupunginteatterimme suurella näyttämöllä! Jee! Maltan tuskin odottaa että kello tulee seitsemän!

Tätä kirjoittaessani en ole vielä nähnyt yhtään läpimenoa, pieniä pätkiä ainoastaan kulisseista mutta lupaavalta on vaikuttanut!

Osa Nahkiksen porukasta oli Teatteriklubilla huhtikuussa haastateltavana ja näyttämässä lyhyen tiiserin esityksestä. Ja alkuviikon infossa oltiin viimeinkin näyttämöllä ja kuultiin musiikkinumero Nimeni on Dingo!

Melkoinen energiapläjäys näyttämöltä roiskahti vasten tiedotusvälineiden silmiä, korvia ja kameroita!!

Olen teatterin puolesta tosi iloinen siitä, että tämä yhteistyö toteutui talossamme. Koulumaailman ja -aikataulujen ja teatterin aikataulujen yhteensovittaminen ei välttämättä ole helpoimmasta päästä, mutta yhteistyöstä näytetään selvinneen voittajina kumpikin.

On ollut mukavaa tavata nuoria, jotka ovat innoissaan tekemisestään. Muistuu oma lapsuus tai nuoruus mieleen 70-luvun alussa, kun teatterikärpänen puraisi ja puraisikin niin kovaa, että siinä paikassa päätin jäädä sille tielle. Toki hankaliakin aikoja mahtuu menneisiin vuosiin ja vuosikymmeniin, mutta niitäkään en varmaan vaihtaisi pois, on ala ollut värikkyydessään niin antoisa.

Nyt nämä nuoret ovat vallanneet teatterin muutaman kerran huhtikuussa ja tämän viikon alusta lähes kokonaan. Käytävillä hälistään ja väkeä on yli 50, mutta sopu näyttää säilyneen hyvin!

Marika, Netta, Lea ja Anu ovat melkoisia työn sankareita, sen olen huomannut jo kulisseista harjoituksia katsoessani! Alkuharjoitukset on pidetty pienemmässä salissa koululla ja nyt on vihdoin päästy varsinaiseen esityspaikkaan suurelle näyttämölle.

Nuoret kertoivat ensi kerralla olleen melkoinen elämys päästä oikealle näyttämölle, mieleen oli tullut kuulemma ajatus: Nyt ei enää leikitä, nyt ollaan tosissaan ja tehdään hyvä juttu! Ja siltähän se näyttääkin!

Toukokuun puolivälin esitykset teattereissa eivät ole kovin suosittuja, yleisö tuppaa lähtemään mökeille tai Saimaalle tai raaputtelevan mieluummin pihojaan teatterissa käymisen sijaan. Nahkatakkinen tyttö on kuitenkin kiinnostanut kovasti, ja liki 3.000 lippua oli jo varattu alkuviikosta! Tästä olen teatterinjohtajana tietysti myös iloinen!

Toivon yleisön viihtyvän Dingon lähes klassikkolaulujen parissa ja nuorten energian lämmössä!

Kaikille Nahkiksen tekijöille toivon ja toivotan onnea, iloa ja energiaa ensi-iltaan ja kaikkiin muihinkin esityksiin! TOI TOI TOI!


Timppa Sokura
teatterinjohtaja