Naula on läpi sydämen

“Minä, kaupunginteatterin lavalla… Ei ikinä”, oli ensimmäinen ajatukseni, kun kuulin tästä projektista. Itselleni jo viime vuoden Pysäkk-1 toi pelastuksen lukion normaalista arjesta, joten kaupunginteatterin suuri näyttämö oli vain todella kaukainen haave. Ajattelin, että ehkä joskus toisessa elämässä. Nyt tuosta pienestä mahdottomasta haaveesta on tulossa pikkuhiljaa koko ajan realistisempi. Roolien jaossa ja ensimmäisissä harjoituksissa tuo ajatus ei ollut vielä minulle täysin valjennut. Nyt, kun ensimmäinen näytös alkaa olemaan valmis, on kuullut biisien upeat ja hämmästyttävät sovitukset, nähnyt kappaleiden koreografiat sekä suuret ja näyttävät musikaalikohtaukset, se ajatus on iskenyt tajuntaan. Me todella olemme esiintymässä, uusien ja vanhojen ystävien kanssa, suurella näyttämöllä toukokuussa.

Itselleni oma roolini vaati pitkään totuttelua ja taustatietojen kaivamista. Olen larppaaja. Ensimmäinen kysymys oli, että mitä se semmoinen larppaaminen oikein tarkoittaa ja mikä tämä minun roolihahmoni nyt oikein on. Tässä välissä täytyy siis myöntää, etten ole katsonut yhtäkään Star Wars-elokuvaa ja hahmoni on prinsessa Leia. Voidaankin sanoa, että hämmennyin kun ohjaaja kutsui minua harjoituksissa “rinkelipääksi” eikä minulla ollut hajuakaan että miksi näin. Tästä viisastuneena käytin kaikkien lukiolaisten ystävää, Googlea, ja etsin tietoa käsiini. En edelleenkään tiedä kunnolla, mitä se larppaaminen on, mutta se ei haittaa, kunhan esittää tietävänsä.

“Nuorisomusikaalista halutaan nähdä sitä innokkuutta lavalla, joten nyt hymyä naamaan!” oli ohjaajamme käsky eräiden harkkojen alkulämmittelyssä. Ja voin nyt jo luvata, että sitä intoa on ja riittää meidän näyttelijöiltä vaikka muille jaettavaksi. Täytyy muistaa kuitenkin, että vaikka tämä on nuorisomusikaali, ei tämä ole mitään kliseistä hömppää vaan on tehty ammattimaisella asenteella eikä todellakaan takki auki. Tämä on mahtava mahdollisuus, joka voi tulla vastaan ehkä jopa vain kerran elämässä, niin ei me sitä hukkaan heitetä.

Näin suuressa projektissa hermoja koetellaan, mutta olen silti ylpeä tästä porukasta, miten ollaan jaksettu tehdä tätä joka harkoissa samalla innolla. Vaikka taival kohti toukokuuta on vasta alle puolessavälissä, kaikki tietävät, mitä sinne pääsy vaatii. Mielestäni tämä projekti opettaa myös tulevaisuutta ajatellen tärkeitä asioita ryhmässä toimimisesta ja viestinnästä. Täytyy olla rauhallinen eikä säheltää ensin ja sitten katua, tulee kuunnella myös muita eikä vain kuunnella omaa ääntään, ja mitä tärkeintä, täytyy työskennellä tuntemattomien kanssa ja tulla silti toimeen. Siitä syystä rakastun aina näiden projektien tekoon, sillä se yhteishenki on jotain aivan käsittämätöntä, eikä sitä pysty kokemaan muuten kuin osallistumalla itse. Siksi olen kiitollinen siitä, että saan kuulua näin ihanaan ja taitavaan porukkaan sekä päästä tekemään jotain unohtumatonta lukioaikanani. Teatterista on tullut osa elämääni ja osa sydäntäni.

On kaunista se

Mitä muistoissain tapahtuu

Salla Puonti
Prinsessa Leia